Kuten Karjalaisen tiedesivujen (Karjalainen 11.3.2013)
artikkelissa todetaan, sukupuolten välinen tasa-arvo ei vieläkään toteudu
Suomessa. Miesten kohdalla tasa-arvotilanne on ala-arvoinen, sillä virallisen
tasa-arvoliturgian suojissa meillä on miehiä sukupuolen perusteella syrjiviä
lakeja ja viranomaisia. Esimerkiksi
tasa-arvolaki syrjii miehiä, sillä ko. lain nimenomaisena tavoitteena on
erityisesti naisten aseman parantaminen. Miesten oikeuksien kannalta
olennaisimmat tasa-arvo-ongelmat on siinä tarkoituksellisesti sivuutettu.
Toisin kuin akatemiatutkija Johanna Kantola väittää, ei
naisten väkivaltaisuus ole Suomessa marginaalinen ilmiö. Euroopan Kriminaalipolitiikan Insituutin (HEUNI) tutkimuksessa selvisi vuonna 2010, että miehistä 16
prosenttia ja naisista 17 prosenttia on joutunut parisuhteessaan väkivallan
uhriksi. Törkeästä perheväkivallasta
noin puolet on naisten tekemää. Tasa-arvoeliitin pakkomielle vähätellä naisten
väkivaltaisuutta ja jättää väkivallan miesuhrit oman onnensa nojaan kertoo
karua kieltään siitä misandriasta ja tasa-arvon vastaisuudesta, joka rehottaa valtoimenaan
suomalaisessa ”tasa-arvo”politiikassa.
Valitettavasti artikkelissa sorrutaan taas kerran miesten ja
naisten keskimääräisten ansioiden vertailuun, mikä ei kerro mitään
samapalkkaisuuden toteutumisesta. Todellisuudessa samapalkkaisuus toteutuu
Suomessa melko hyvin, eikä palkkasyrjintää juuri esiinny. TANE:n Jukka Relander
nostaa hyvin esille miesnäkökulmaa, vaikka esimerkiksi syrjäytyminen ja
koulutuksen tasa-arvo-ongelmat jäävät hänen listaltaan.
Maanpuolustuksen
rinnastaminen vanhemmuuteen on kuitenkin absurdia, sillä vanhemmuus on
(periaatteessa ainakin) vapaaehtoinen valinta, mutta vain miehiä koskeva
asevelvollisuus on lakisääteinen pakko.
Sukupuolten välisessä tasa-arvossa Suomen arvosana on
miesten osalta 5. Hylätyn yläpuolelle arvosana nousee ainoastaan siksi, että
maassamme toimii aktiivinen ja sisukas miesasialiike.
Juuso Erno
Miesten tasa-arvo ry:n
puheenjohtaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti