Rikoslaki on muutettava sukupuolineutraaliksi

Kouvolalaisen äidin epäillään surmanneen kaksi lastaan (HS A9 23.11.). Traaginen tapaus herättää jälleen kysymyksen lainsäädäntömme tasa-arvoisuudesta. Lapsensurmasta voidaan rikoslain mukaan tuomita vain lapsensa surmannut äiti, vastaavaan syyllistynyttä isää ei voida tuomita lapsensurmasta.

Lapsensurmasta tuomittaessa käytössä oleva rangaistusasteikko on lievempi kuin surmasta, taposta tai murhasta tuomittaessa. Toisin sanoen, äiti voi sukupuolensa ansiosta selvitä vastaavasta teosta lievemmillä seuraamuksilla kuin isä, vaikka lain pitäisi olla kaikille sama.

Lapsensurmasta puhutaan tilanteessa, jossa naisen katsotaan syyllistyneen tekoonsa synnytyksestä johtuvassa uupumuksessa tai ahdistuksessa. Tuoreet tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että myös isät voivat kärsiä lapsen syntymän jälkeen masennuksesta ja ahdistuneisuudesta. Hyväksyttävää perustetta sille, että miehet ja naiset asetetaan näin eriarvoiseen asemaan lain edessä, ei siis ole olemassa. Tekijän syyntakeisuutta voidaan joka tapauksessa aina arvioida, vaikka lapsensurma rikosnimikkeenä laista poistettaisiin.

On syytä vaatia, että hallitus ryhtyy heti toimiin tämän tasa-arvo-ongelman korjaamiseksi. Valtiovallan on annettava selvä signaali siitä, ettei naisten väkivaltaisuutta hyväksytä yhtään sen enempää kuin miestenkään.

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

________________________

Helsingin Sanomat ei julkaissut tätä mielipidekirjoitusta.

Kohti tasa-arvoisempaa vanhemmuutta (Iltalehti 12.11.2011

Iltalehti (9.11.) kertoi, että tasa-arvo ei toteudu ansioituneiden isien ja äitien palkitsemisessa. Miesten tasa-arvo ry vaatii tilanteen korjaamista. Isät tekevät paljon arvokasta, mutta liian usein huomiotta jäävää, työtä perheidensä eteen, eikä hyvän isäsuhteen merkitystä lasten kehitykselle voi ylikorostaa. Tasa-arvoisemman vanhemmuuden edistäminen edellyttää sitä, että valtiovalta osoittaa arvostavansa isiä yhtä paljon kuin äitejäkin.

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

Tasa-arvoiseen isyyslakiin (Karjalainen 13.11.2011)

Karjalaisen pääkirjoituksessa (Isällä ja lapsella oikeus tietää 5.11.) vaaditaan perustellusti lapsen ja miehen oikeuksien turvaamista meneillään olevassa isyyslakiuudistuksessa. Nykyinen lainsäädäntö korostaa aivan liiaksi äidin asemaa ja oikeuksia. 

Suomessa asuu tällä hetkellä jo 20 000 lasta, joiden isästä ei ole tietoa. Ei voi olla oikein, että yksi osapuoli, eli äiti, voi vastustuksellaan estää isyyden selvittämisen ja riistää näin lapselta isän ja isältä lapsen. Hyvä ja toimiva isäsuhde on lapsen kehityksen kannalta erittäin tärkeä tekijä, eikä oman suvun ja juurien tunteminen ole merkityksetöntä.

Vanhemmuuden tasa-arvoistamisen kannalta on puolestaan olennaista varmistaa, että miehellä (isällä) on perheessä myös oikeuksia, ei pelkästään velvollisuuksia. Tämä on viime kädessä myös naisten etu, sillä miesten oikeuksien vahvistaminen perhe-elämässä edistäisi naisten mahdollisuuksia yhdistää työ- ja perhe-elämä joustavammin toisiinsa. 

Tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden nimissä on samalla huolehdittava siitä, että lapsen isäksi oletetulla miehellä, vaikkapa äidin aviomiehellä, on heti lapsen synnyttyä oltava halutessaan oikeus varmistua isyydestään DNA-testauksen avulla. Testauksen on oltava mahdollista, vaikka äiti sitä vastustaisikin. Ei äidillekään synnytyssairaalasta kotiuttamisen yhteydessä arvota jotain vierasta vauvaa mukaan elätettäväksi ja kasvatettavaksi, vaan kyllä äiti haluaa ja saa nimenomaan oman jälkeläisensä matkaansa.

Ei ole olemassa mitään syytä, miksi nykyaikaisia tutkimusmenetelmiä ei hyödynnettäisi miesten oikeuksien ja tasaarvon vahvistamiseksi. Kyse on myös siitä, että lapsella on oltava oikeus tietää totuus omasta isästään ja sukutaustastaan.

JUUSO ERNO

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

Rillit huurussa?

Puolustusministeri Stefan Wallinin mukaan Jehovan todistajien vapauttaminen asevelvollisuudesta heidän uskonnollisen vakaumuksensa perusteella ei ole oikeudenmukaista (HS A6 3.11.). On hienoa, että maamme poliittisessa johdossa on vihdoin ja viimein havahduttu nykyisen asevelvollisuusjärjestelmämme epätasa-arvoisuuteen ja epäoikeudenmukaisuuteen.

Sääli vain, että ministeri Wallin ei edelleenkään osaa, halua tai uskalla viedä ajatustaan loogiseen loppuunsa. Yksinomaan miehiin kohdistuva asevelvollisuus on maastopukuinen virtahepo kansakuntamme olohuoneessa. Ehkäpä entisen tasa-arvoministerin kannattaisi puhdistaa sukupuolisilmälasinsa tämän valtaisan sokean pisteen poistamiseksi?

_____________________________

Helsingin Sanomat ei julkaissut tätä mielipidekirjoitusta.

Valtioneuvoston tasa-arvoselonteko ja valtavirtaistaminen

Lokakuussa 2010 julkistettu valtioneuvoston ensimmäinen tasa-arvoselonteko (http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/_julkaisu/1538250) on merkkipaalu suomalaisen tasa-arvotyön historiassa. On ilahduttavaa, että tasa-arvoselonteossa tunnustetaan suoraan, että miehillä ja pojilla voi olla omia erityisiä ongelmiaan mm. terveydenhuollon ja koulutuksen suhteen. On kuitenkin valitettavaa, että tasa-arvoselonteosta puuttuvat konkreettiset esitykset näiden ongelmien korjaamiseksi ja miesten oikeuksien edistämiseksi. Vielä suurempi puute on kuitenkin se, että valtaosa miesten tasa-arvo-ongelmista, kuten miehiin kohdistuva lainsäädännöllinen sukupuolisyrjintä, on tasa-arvoselonteossa sivuutettu tyystin.

Valtavirtaistaminen, sukupuolisensitiivisyys, sukupuolinäkökulman parempi huomioiminen ja sukupuolisilmälasien käyttö ovat ilmaisuja, joita on ennen tätä selontekoakin käytetty silloin, kun on pohdittu mahdollisia ratkaisumalleja miesten ja poikien ongelmiin. On tietenkin tärkeää, että yhteiskunnallisessa päätöksenteossa kiinnitetään erityistä huomiota ratkaisujen sukupuolivaikutuksiin ja huomioidaan molempien sukupuolten erityistarpeet. Mitään patenttiratkaisua miesten aseman parantamiseen tämä prosessi ei kuitenkaan tarjoa, sillä monessa kohtaa, kuten vaikkapa terveydenhuollossa ja koulutuksessa, on ehdottoman välttämätöntä ottaa käyttöön mieserityisiä ratkaisuja tämän valtavirtaistamisprosessin rinnalla. Etenkin jo olemassa olevien ongelmien osalta on selvää, ettei niitä ratkaista millään valtavirtaistamis- tai sukupuolisilmälasit – taikasanoilla, vaan niiden ratkaisemiseksi tarvitaan tutkimustietoa, toimintasuunnitelmia – ja ohjelmia sekä tavoiteaikatauluja, ja ennen muuta konkreettisia toimia. Sitä paitsi, kun otetaan huomioon sen, ettei tasa-arvoselonteossa itsessään ole havaittavissa minkäänlaista pyrkimystä ottaa miesnäkökulmaa huomioon tasavertaisesti naisnäkökulman kanssa (esimerkiksi väkivaltaongelmaa tarkastellaan vain naisasiamonokkelin lävitse), niin odotukset suuremman sukupuolisensitiivisyyden suhteen eivät ole kovin korkealla.

Näistä suurista puutteistaan huolimatta tasa-arvoselontekoa voi kuitenkin pitää positiivisena askeleena eteenpäin. Nouseva miesasialiike on osin onnistunut tavoitteissaan, sillä se on ollut omalta osaltaan nostamassa miesten oikeuksia ja ongelmia entistä paremmin esille. Tasa-arvoselonteon pohjalta on hyvä jatkaa tasa-arvon edistämistä sellaiseen suuntaan, että miesten oikeudet ja asema tulisivat poliittisessa päätöksenteossa entistä paremmin huomioiduiksi.