Facebook-prikbord van Miesten tasa-arvo ry

tiistai 7. joulukuuta 2010

Elämä ilman väkivallan pelkoa miehillekin (HS 27.11.2010)

Juuri julkaistun tutkimuksen mukaan 17 prosenttia naisista ja 16 prosenttia miehistä on joutunut nykyisessä suhteessaan parisuhdeväkivallan kohteeksi (Markku Heiskanen & Elina Ruuskanen). Tulos on yhtäpitävä poliisitilastojen kanssa, joiden mukaan noin puolet törkeästä parisuhdeväkivallasta on naisten tekemää. Voidaan siis varsin luotettavasti todeta, että miehiin ja naisiin kohdistuva parisuhdeväkivalta on Suomessa yhtä yleistä.

Tämä tieto olisi tärkeää saada menemään perille sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehille sekä seuraavan hallituksen tasa-arvopoliittisen ohjelman laatijoille. Nykyisen hallituksen tasa-arvopoliittisessa ohjelmassa katsottiin aiheelliseksi torjua ainoastaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.

Myös neuvolajärjestelmää on korjattava. Neuvoloissa kysytään järjestelmällisesti äideiltä, ovatko he joutuneet kokemaan parisuhdeväkivaltaa. Miehiltä ei kysytä mitään, vaikka olisi lasten edun kannalta tärkeää saada selville myös äidin väkivaltaisuus.

Poliisit soveltavat laajalti käytäntöä, jossa rajut perheriidat selvitetään viemällä putkaan automaattisesti mies. Riitakumppaneita ei edes puhalluteta sen selvittämiseksi, kumpi oli enemmän humalassa. Hätäkeskuksessa miestä on jopa pilkattu, kun hän on soittanut pyytääkseen apua väkivaltaista vaimoaan vastaan. Syynä voi olla uskomus, jonka mukaan miehet ovat vahvempia kuin naiset ja siksi uhreina olisivat lähes aina vain naiset.

Heiskasen ja Ruuskasen tutkimus osoittaa myös, että alle 20-vuotiaiden keskuudessa mieheen kohdistuva parisuhdeväkivalta on huomattavasti yleisempää kuin naiseen kohdistuva. Tulos on yhtäpitävä asevelvollisille pari vuotta sitten suunnatun kyselyn kanssa (Juuso Nieminen, Antero Heloma & Harri Pihlajamäki, 2008).

Nyt tarvittaisiin voimakasta tyttöihin ja nuoriin naisiin kohdistuvaa asennekasvatusta. Tulisi korostaa, että myös poikiin sattuu, jos heitä lyödään, ja että "tosimiehen" ei tarvitse olla kivestä tehty.

Tämä saattaisi vähentää naisiinkin kohdistuvaa väkivaltaa. Yleisimpiä syitä miehen väkivallalle nuorehkoa naista kohtaan näyttäisi olevan se, että nainen aloitti väkivallan läimäyttämällä miestä (Follingstad, Wright & Sebastian 1991).

Myös pojille ja miehille tulee suunnata asennekasvatusta. Sen mukaan miehen rooliin ei kuulu väkivalta eikä myöskään itseensä kohdistuvan väkivallan sietäminen. Nollatoleranssi olisi kaikkien etu.

Tuoretta tutkimusta uutisoitaessa on korostettu, että naisilla on kaksi kertaa suurempi riski saada parisuhdeväkivallasta vammoja kuin miehillä. Miehet kuitenkin pelkäävät parisuhdeväkivaltaa lähes kaksi kertaa useammin kuin naiset (STM:n tasaarvobarometri). Stakesin hoitoilmoitusrekisterin mukaan sairaaloissa myös hoidetaan useammin parisuhdeväkivallan uhriksi joutuneiden miesten kuin naisten vammoja.

Vaikuttaa siis siltä, että naiset saavat miehiä useammin lieviä vammoja.

Miehet saavat naisia useammin vakavia, sairaalahoitoa vaativia vammoja. Tulos saattaa selittyä sillä, että miesten yleisin väkivallan muoto naisia kohtaan on kiinnipitäminen, josta naisille aiheutuu melko helposti mustelmia.

Jos taas tarkastellaan parisuhdeväkivaltaa, joka on naisille tyypillisempää kuin miehille, huomio kiinnittyy aseelliseen väkivaltaan sekä "kovalla esineellä heittämiseen". On selvää, että ne aiheuttavat pelon tunteita. Tämä selittäisi sen, miksi parisuhdeväkivallasta vammoja saaneista on 67 prosenttia naisia, mutta silti lähes kaksi kolmasosaa parisuhdeväkivaltaa vakavissaan pelkäävistä on miehiä.

Jotta parisuhdeväkivallan tieteellisessä tutkimuksessa ja tasa-arvopoliittisessa keskustelussa päästäisiin eteenpäin, parisuhdeväkivaltaa koskeva keskustelu tulisi laajentaa naistutkimuksen piirissä kehitetyn "sukupuolittuneen väkivallan" teorian ulkopuolelle.

Juuso Erno
puheenjohtaja
Miesten tasa-arvo ry

Pasi Malmi
varapuheenjohtaja
Vihreä miesliike ry

Jarmo Lius
Miessakit ry:n valtuutettu

tiistai 16. marraskuuta 2010

Hyvää isänpäivää? (lähetetty Helsingin Sanomiin 16.11.2010, ei julkaistu)

Isänpäivää juhlistettiin viime NYT-liittessä (12.11) varsin perinteisin menoin. Tarkoitushakuisen kyselyn perusteella leimattiin suomalaiset isät kelvottomiksi juopoiksi. Stereotyyppisesti isät jaettiin kahteen kastiin, välinpitämättömiin uraisiin ja ihaniin pehmoisiin, mutta jutussa painottuivat vahvasti negatiiviset luonnehdinnat kaikkia isiä koskien. Ilmeisesti isä ei voi yhtä aikaa luoda uraa, olla jämäkkä kasvattaja ja osallistua lastensa elämään. On mahdotonta edes kuvitella, että äitienpäivän kunniaksi patistettaisiin äitejä ahtaaseen pehmoäidin rooliin tai että äideistä maalattaisiin yhtä vastenmielinen kuva.

Ei tietenkään ole ihme, ettei isyyttä arvosteta mediassa, kun viranomaisetkaan eivät sitä arvosta. Isänpäivä, toisin kuin äitienpäivä, ei ole virallinen liputuspäivä. Vuodesta 2006 alkaen sosiaali- ja terveysministeriö on palkinnut Vuoden isän, mutta tasavallan presidentti jakaa ansioituneille äideille kahmalokaupalla oikeita kunniamerkkejä vuodesta toiseen.

Näiden pienten, mutta symbolisesti tärkeiden, tasa-arvo-ongelmien lisäksi isät kohtaavat sukupuolisyrjintää huoltajuuskiistoissa, elatusmaksupäätöksissä, perheväkivaltatilanteissa ja etävanhemman ala-arvoisessa asemassa. Vaikka näistä ongelmista on puhuttu ja kirjoitettu vuosikymmenten ajan, ei niiden ratkaisemiseksi edelleenkään suunnitella mitään konkreettista ns. tasa-arvoviranomaisten toimesta.

Toivottavasti Vasemmistoliiton kansanedustajan Kari Uotilan esitys isyyslain ja tasa-arvolain modernisoinnista saa niin paljon tuulta purjeisiinsa, että jo ensi vaalikaudella voitaisiin edetä sanoista tekoihin. Tarvetta tällaiselle uudistukselle totisesti on.

tiistai 5. lokakuuta 2010

Siilasmaan ryhmä unohti tasa-arvon (Helsingin Sanomat 02.10.2010)

Risto Siilasmaan johtama selvitysryhmä pitää nykyistä, vain miehiä koskevaa, asevelvollisuutta parhaana maanpuolustusratkaisuna Suomelle (HS Kotimaa 29. 9.). On yllätyksetöntä, että Siilasmaan selvitysryhmä asettuu raportissaan miehiin kohdistuvan lainsäädännöllisen sukupuolisyrjinnän puolelle, tasa-arvoa vastaan.

Päättäjät pitävät tunnetusti tasa-arvon edistämisvelvoitetta pelkkänä vitsinä, varsinkin silloin, kun sen toteuttaminen edellyttäisi konkreettisia toimia miesten aseman parantamiseksi.

Samassa hengessä olisi epäilemättä syytä pohtia yhden lisääänen myöntämistä jokaiselle asevelvollisuutensa suorittaneelle miehelle vaaleissa. Olisihan kohtuullista, että suuremmista velvollisuuksista seuraisivat suuremmat oikeudet, etenkin kun asevelvollisten odotetaan olevan tarvittaessa valmiita uhraamaan henkensä heitä syrjivän isänmaan puolesta.

Tietenkin tällainen järjestely olisi naisia sukupuolen perusteella syrjivä, mutta eihän tasa-arvon toteutumisella ole poliittisen eliitin mielestä mitään väliä. Tuorein todiste tästä ajattelutavasta on Siilasmaan selvitysryhmän raportti.

Jos Suomen maanpuolustuskyvystä ollaan vakavissaan kiinnostuneita, varusmiehiä olisi kohdeltava ihmisinä ja puolustusvoimien arvokkaimpana voimavarana eikä tykinruokana tai orjatyövoimana. Tässä suhteessa raportti sisältää lupauksia paremmasta.

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Ihmisten tasa-arvoon valovuosien matka (Iltalehti 3.7.2010)

Toimittaja Aino Kangaspuro (Iltalehti 30.6.2010) on epäilemättä oikeassa siinä, että tasa-arvossa on vielä paljon tekemistä sukupuolesta riippumatta. Ikävä kyllä, meiltä puuttuu, vielä vuonna 2010, miestenkin tasa-arvo-ongelmat ja oikeudet huomioiva tasa-arvopolitiikka kokonaan.

Tämä näkyy konkreettisesti esimerkiksi siinä, että palkkatasa-arvokysymyksen käsittelemiseksi viranomaiset ovat käynnistäneet lukuisia tutkimuksia, ohjelmia ja työryhmiä. Huoltajuuskiistoissa, elatusmaksuriidoissa tai etävanhempien kohtelussa tapahtuvaan sukupuolisyrjintään viranomaiset eivät, erilaisista juhlapuheistaan huolimatta, ole käytännössä puuttuneet millään tavoin, vaan tätä syrjintää nimenomaan harjoitetaan viranomaisten toimesta, antiikkisen ja epäoikeudenmukaisen lainsäädännön turvin. Tasa-arvosta ihmisten kesken ollaan siis valovuosien päässä.

Mitä palkkatasa-arvoon tulee, niin useat tutkimukset osoittavat, että Suomessa samapalkkaisuus toteutuu melko hyvin: samasta työstä saa saman palkan, sukupuolesta riippumatta. Niiden, joille samapalkkaisuuden toteuttaminen ei syystä tai toisesta riitä, on kerrottava suoraan todelliset tavoitteensa, jotta voitaisiin arvioida, ovatko nuo tavoitteet sovitettavissa yhteen sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisen kanssa.

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Leikittelyä tasa-arvolla (Länsiväylä 23.6.2010)

Seppo Korkmanin mukaan tasa-arvo on asia, jonka kanssa ei kannata leikkiä (Länsiväylä pääkirjoitus 13.6.2010).

Kunpa asia olisikin näin. Valitettavasti vain edes sukupuolten välisen tasa-arvon edistämistä varten palkatut viranomaiset eivät suhtaudu tasa-arvoon vakavasti silloin kun tasa-arvon toteuttaminen edellyttäisi miesten oikeuksien huomioimista tai edistämistä.

Hyvän esimerkin tästä tarjoaa tasa-arvovaltuutetun toiminta. Tasa-arvovaltuutettu hyväksyi viime vuonna Naisasialiitto Unionin päätöksen hakea juristipäivystäjikseen ainoastaan naisia sillä perusteella, että Naisasialiitto Unioni ilmoitti, ettei se usko miesjuristien kykenevän hoitamaan naisasiakkaiden asioita.

Miesten syrjintää rekrytoinnissa puolusteltiin myös sillä, että Naisasialiitto Unioni väitti siten pyrkivänsä edistämään sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumista, eikä tasa-arvovaltuutettu löytänyt tästäkään selityksestä mitään vikaa.

Sukupuolisyrjintä rekrytoinnissa on siis tasa-arvovaltuutetun mielestä ihan hyväksyttävää, kunhan syrjintään syyllistyvä muistaa väittää edistävänsä tasa-arvoa syrjintää harjoittamalla. Työnhaussa harjoitettua sukupuolisyrjintää voi tasa-arvovaltuutetun mukaan ilmeisesti myös puolustella työnhakijaan kohdistuvalla seksistisellä vähättelyllä ja hakijan ammattitaidon kyseenalaistamisella.

Välttääkseen tasa-arvolaista kumpuavat valituskiistat jatkossa, Espoon kaupungin kannattaa epäilemättä ottaa omaan käyttöönsä nämä Naisasialiitto Unionin kehittämät ja tasa-arvovaltuutetun siunaamat selitykset.

Eihän Espoon kaupungilta voida vaatia yhtään sen suurempaa vakavuutta tasa-arvoasioissa kuin Naisasialiitto Unionilta tai tasa-arvovaltuutetultakaan.

Kuntatyönantajana Espoo voi tietysti aina vedota myös siihen, että miehet ovat selvästi aliedustettuja kunta-alan työntekijöiden joukossa.

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

_______________________

Kirjoitus on vastaus Länsiväylä-lehden pääkirjoitukseen (13.6.2010):

Tasa-arvolailla ei kannata leikitellä

maanantai 21. kesäkuuta 2010

Tasa-arvo on tasa-arvoministeriltä hukassa (Iltalehti 18.6.2010)

Tasa-arvoministeri Stefan Wallin osoittaa jälleen kaksinaismoralisminsa ja tekopyhyytensä (IL 16.6.) paheksumalla Iltalehden uutisointia tulevasta pääministeristä Mari Kiviniemestä.

Kun miespolitiikoista on lehdissä julkaistu paljon paljastavampia kuvia, on ministeri Wallin ollut hiirenhiljaa. Hiljaa hän on ollut myös vaikkapa kirjailija Sofi Oksasen suomalaisia miehiä halventaneista kommenteista tai lupamaksuvaroilla tuotetuista YLE:n ohjelmista, joiden asenteellinen miesviha tulta munille- linjauksineen on ollut täysin pidäkkeetöntä. Väistämätön johtopäätös tästä kaikesta on se, että tasa-arvoministeri Wallin pitää miehiä vähempiarvoisina kuin naisia.

Ministeri Wallinin kannattaisi lehtien lueskelun sijasta keskittyä työnsä hoitamiseen. Toistaiseksi hänen suorituksensa tasa-arvoministerinä on ollut täysin ala-arvoinen. Hän on nimittäin jättänyt 50 prosenttia töistään täysin tekemättä: Wallinin ministerikaudella ei ole pantu tikkua ristiin miesten oikeuksien edistämiseksi tai miesten tasa-arvo-ongelmien ratkaisemiseksi.

Toivoa sopii, että ensi eduskuntavaalien jälkeen tähän maahan saadaan vihdoin ja viimein tasa-arvoministeriksi sellainen henkilö, joka tietää, mitä tasa-arvo tarkoittaa.

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Tasa-arvoa vai kaksinaismoralismia? (Kainuun Sanomat 20.5.2010)

Pirkko Keskinen kritisoi kolumnissaan (Kainuun Sanomat 14.5.) kovasanaisesti espoolaisen miesaktivistin Jarmo Liuksen tasa-arvonäkemyksiä (Helsingin Sanomat 13.5). Keskisen kritiikki edustaa yksipuolisen naiskeskeistä ja pohjimmiltaan miesvihamielistä ajattelua perinteisimmillään.

Tietenkin miehet voivat omaksua terveellisemmät elämäntavat, opiskella ahkerammin tai viettää enemmän aikaa lastensa kanssa. Jokainen on oman onnensa seppä, ja sitä saa, mitä tilaa.

Mutta ihan yhtä lailla naiset voivat hakeutua kovapalkkaisempiin töihin, panostaa enemmän uraansa ja sallia isille tasa-arvoisemman aseman perheessä (myös eron jälkeen).

Naisille ei vain ole suomalaisessa tasa-arvokeskustelussa tällaisia vaatimuslistoja pahemmin esitetty. Ei varsinkaan naisjärjestöjen tai niin sanottujen tasa-arvoviranomaisten toimesta. Siinä missä miehiä yhä edelleen vaaditaan ottamaan itseään niskasta kiinni ja kantamaan vastuu valinnoistaan, odotetaan koko yhteiskunnan, miehet mukaan luettuina, automaattisesti tukevan ja auttavan naisia kaikessa. Tämä on kaksinaismoralismia pahimmillaan. Sitä paitsi, naisten esittäminen täysin avuttomina uhreina, joista ei muka olisi oman onnensa sepiksi ja miesten veroisiksi vastuunkantajiksi, on seksististä naisten vähättelyä.

On selvää, että sen enempää naisten kuin miestenkään tasa-arvo-ongelmat eivät ole vain seurausta yksilötason valinnoista. Ongelmia luovat ja ylläpitävät myös rakenteet: sukupuoliin kohdistuvat rooliodotukset, lainsäädäntö ja viranomaisten toiminta. Miehiin kohdistuva rooliodotus uraorientoituneesta ja valittamatta puurtavasta perheen elättäjästä, vain miehiin kohdistuva asevelvollisuus ja hätäkeskuspäivystäjän välinpitämättömyys perheväkivallasta kärsivää isää kohtaan ovat esimerkkejä näistä epätasa-arvoa tuottavista rakenteista.

Koska sosiaali- ja terveysministeriö, opetusministeriö tai muutkaan viranomaisorganisaatiot eivät ole tehneet yhtään mitään näiden miehiä syrjivien rakenteiden purkamiseksi, vaikka se on niiden lakisäätäinen velvollisuus, on Lius täysin oikeassa arvostellessaan niitä miesten hyvinvoinnin ja tasa-arvo-ongelmien unohtamisesta. Miksi miesten pitäisi alistua toisen luokan kansalaisen osaan enää yhtään pidempään?

En tiedä, miksi Pirkko Keskinen suhtautuu niin negatiivisesti miesaktivistien ponnisteluihin tasa-arvon edistämiseksi. Eikö olisi lopulta myös naisten kannalta parempi, jos miehillä menisi paremmin, jos molemmilla sukupuolilla olisi samat oikeudet ja velvollisuudet ja jos molemmat sukupuolet puhaltaisivat yhteen hiileen?

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

Mielipidekirjoitus on vastaus tähän Kainuun Sanomien kolumniin:

Miehet puuttukoot itse pahoinvointiinsa

Poikien annetaan syrjäytyä koulussa (Helsingin Sanomat 13.5.2010)

Laura Norrman väitti (HS Mielipide 7. 5.) poikia hyysättävän Suomessa. Tosiasiat kertovat toista: suurin osa koulupudokkaista ja syrjäytymiskierteeseen ajautuvista on poikia, pojat joutuvat useammin väkivallan uhreiksi, tekevät enemmän itsemurhia, kärsivät suuresti yksinäisyydestä sekä hyvien roolimallien puutteesta ja niin edelleen.

On koululaitoksen velvollisuus tehdä kaikkensa sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi. Tätä velvoitetta ei todellakaan voi kuitata vain nostamalla kädet pystyyn 7–16-vuotiaiden koulupoikien väitetyn laiskuuden ja vastuuttomuuden edessä. Myös pojista on koulutettava vastuuntuntoisia, innokkaita ja osaavia opiskelijoita. Koska tässä ei nykyisellä systeemillä onnistuta likimainkaan riittävästi, on poliittisten päättäjien velvollisuutena luoda viipymättä tavoiteohjelma tilanteen korjaamiseksi.

Pienenä kansakuntana meillä ei ole varaa haaskata poikien potentiaalia ja sietää heidän syrjäytymistään nykyiseen malliin. Poikien ja miesten tasa-arvo-ongelmien korjaaminen hyödyttäisi koko yhteiskuntaa, myös tyttöjä ja naisia. Siksi tarvitsemme kipeästi tasa-arvoista tasa-arvopolitiikkaa.

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

Tasa-arvokeskusteluun saatiin vihdoin raikas tuulahdus (Helsingin Sanomat 10.4.2010)

Anna-Liisa Mikkelän mielestä (HS Mielipide 7. 4.) tilastotutkija Pauli Sumasen Sunnuntaidebatti (HS 3. 4.) edustaa tunkkaista taantumuksellisuutta.

Sumasen ajatuksia herättävä puheenvuoro on itse asiassa raikas ja kauan odotettu keväinen tuulahdus suomalaisen tasa-arvokeskustelun jääkautisessa ilmapiirissä.

Naistutkimuksen tekijät tai tasa-arvosta vastaavat viranomaiset, poliittisista päättäjistä nyt puhumattakaan, eivät ole koskaan osanneet, halunneet tai uskaltaneet lähestyä palkkatasa-arvokysymystä yhtä ennakkoluulottomasti.

Sivistysvaltiossa painavien yhteiskunnallisten ratkaisujen on kuitenkin rakennuttava kriittistä tarkastelua kestävien tosiasioiden eikä ideologisten uskomusten varaan.

Niinpä tohtori Pentti Arajärven johtaman samapalkkaisuusohjelman seurantaryhmän on, ihan koko ohjelman uskottavuuden vuoksi, otettava arvioinnissaan Sumasen näkemykset huomioon.

Juuso Erno

puheenjohtaja
Miesten tasa-arvo ry

Pauli Sumasen Sunnuntaidebatti-kirjoitus (Helsingin Sanomat 3.4.2010):

"Hyvinvointimme nojaa miesten uutteruuteen"

Miesasiaa (Satakunnan Kansa 16.2.2010)

On valitettavaa, että jotkut naisasianaiset kokevat miesten oikeuksien ja ongelmien esille nostamisen uhkaksi (Satakunnan Kansan Sunnuntai-liite 31.1.). Ihmetellä sopii, miksi miehet eivät saisi pyrkiä asemansa parantamiseen, ihan siinä missä naisetkin.

Monet miesten tasa-arvo-ongelmista, kuten lakiin kirjattu "puoliyleinen" asevelvollisuus, ovat tasa-arvo-ongelmista niitä vakavimpia, sillä niissä sukupuolisyrjintä tapahtuu viranomaisten toimesta tai tuella.

Miesasialiikkeen tarkoituksena ei silti ole kilpailla siitä, kenen asema on huonompi, naisten vai miesten, vaan tavoitteena on luoda Suomeen miehetkin huomioiva tasa-arvopolitiikka.

Väkivaltakeskustelussa miesasialiike on huolissaan siitä, että Suomessa hyväksytään vähintäänkin hiljaisesti miehiin kohdistuva väkivalta. Naisten väkivaltaisuuden lakaisemista maton alle piiloon ei myöskään voi pitää hyväksyttävänä. Jos naisiin kohdistuvaa väkivaltaa halutaan oikeasti vähentää, on samalla myös miehiin ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa vastustettava aktiivisin toimin. Vain siten voidaan tehokkaasti estää väkivallan kierteen syntyminen.

Palkkavertailuja tehtäessä on huomioitava mm. tehty työaika ja työtehtävien laatu. Työmarkkinat jakautuvat Suomessa melko jyrkästi naisten ja miesten aloihin. Tämän tilanteen muuttamiseksi on panostettava erityisesti koulutukselliseen tasa-arvoon: pojista on koulutettava menestyjiä, ei syrjäytyjiä. Poikien potentiaalin nykyistä tehokkaampi hyödyntäminen auttaisi koko yhteiskuntaa, naisiakin.

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

Turhat ympärileikkaukset on kiellettävä (Aamulehti 15.2.2010)

Mikko Pulliainen aliarvioi Korkeimman oikeuden ympärileikkauspäätöksen merkityksen (AL 11.2.): oikeuslaitos ei ole vain hukannut logiikkaansa, vaan luonut Suomesta luokkayhteiskunnan, jossa ihmisen oikeudet riippuvat hänen sukupuolestaan ja hänen vanhempiensa uskonnollisesta vakaumuksesta.

Toisin sanoen, Korkein oikeus on päättänyt, etteivät juutalais- ja muslimiperheiden poikavauvat ole ihmisinä yhtä arvokkaita kuin muut. Voi hyvin kysyä, mitä virkaa on tällaisella oikeuslaitoksella, joka ei ilmeisestikään uskalla puolustaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien perus- ja ihmisoikeuksia.

Mikään yllätys ei ole se, että tasa-arvoasioista vastuussa oleva Sosiaali- ja terveysministeriö ei puolusta näitä poikavauvoja, vaan päinvastoin tukee heidän pahoinpitelyjensä mahdollisimman sujuvaa järjestämistä. STM:ssä ei kerta kaikkiaan suostuta tajuamaan, että myös miehillä ja pojilla on oltava oikeus tasa- ja ihmisarvoon.

Suomessa onkin viipymättä ryhdyttävä toimiin uskonnollisista tai kulttuurisista syistä alaikäisille tehtävien ympärileikkausten kriminalisoimiseksi.

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n pj.

Sofi Oksasen seksismi on tuomittava! ( Iltalehti 29.11.2009)


Kirjailija Sofi Oksasen mukaan tyypillinen suomalainen mies ei osaa ilmaista tunteitaan kuin väkivaltaan turvautumalla (IL 24.11.)

Todellisuudessa kaikki tilastot ja tutkimukset osoittavat, että ylivoimainen valtaosa
suomalaismiehistä viettää täysin rauhanomaista elämää, joten tyypillinen suomalainen mies ei ilmaise tunteitaan väkivaltaisesti.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tuoreen selvityksen mukaan naisten kuolleisuus henkirikoksiin on Suomessa Euroopan Unionin yhdenneksitoista korkein, kun miesten kuolleisuus henkirikoksiin on unionin seitsemänneksi korkein. Huomionarvoista tässä yhteydessä on, että Viron vertailukelpoiset henkirikosluvut ovat paljon suuremmat. Toisin kuin monissa muissa maissa, Suomessa tuomitaan yleisesti ja jyrkästi naisiin kohdistuva väkivalta.

Ikävä kyllä, miehiin kohdistuvan väkivallan kohdalla tilanne on toinen: tuoreen kyselyn mukaan jopa 40 prosenttia suomalaistytöistä pitää poikaystävän lyömistä hyväksyttävänä. Oksasenkin omaksuman mustavalkoisen ajattelun, jossa mies on aina väkivallantekijä ja nainen viaton uhri, veristä satoa tullaan niittämään vielä pitkään.

Pidän Oksasen valheellista väitettä törkeän seksistisenä, miesvihamielisenä ja äärimmäisen loukkaavana. Yllätyksettömästi maan johtavat tasa-arvoviranomaiset, jotka tässä taannoin niin kärkkäästi paheksuivat Audi-miehen mielipiteitä, ovat täysin hiljaa nyt, kun miehiä halvennetaan.

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

Tasa-arvoon on vielä pitkä matka, ministeri Wallin!

Tasa-arvoministeri Stefan Wallin toteaa aivan oikein, että sukupuolten välisen tasa-arvon tulisi näkyä myös erotilanteissa (HS 8.11.). Ilahduttavaa on havaita, että sosiaali- ja terveysministeriö on viimein huomioinut Miesten tasa-arvo ry:n vaatimuksen sosiaaliviranomaisille järjestettävästä tasa-arvokoulutuksesta.

Ministeri Wallin on oikeassa todetessaan, että Suomessa on harjoitettava sellaista tasa-arvopolitiikkaa, jossa niin naiset kuin miehetkin nähdään tärkeiksi, ja että molempien sukupuolten on koettava tasa-arvotyö mielekkääksi.

Valitettavasti hallitus on tasa-arvo-ohjelmassaan unohtanut miesnäkökulman. Sekä nais-, että miesnäkökulman havaitsevien sukupuolisilmälasien sijasta käytössä on vain naisasiamonokkeli. Ministeri Wallinin esiin nostamat samapalkkaisuus, työelämän
segregaatio ja väkivalta ovat todellisuudessa kysymyksiä, jotka koskevat molempia sukupuolia.

Samapalkkaisuus toteutuu jo tutkimusten mukaan varsin hyvin työtehtävien tasolla (naisen euro on laskutavasta riippuen 96 - 104 senttiä). Sitä on edistettävä tavalla, joka turvaa palkkauksen kannustavuuden, oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvoisuuden.

Sukupuolten välisen ammatillisen segregaation vähentäminen edellyttää sitä, että poikien koulumenestyksen parantamiseen kiinnitetään enemmän huomiota ja että miesten osuutta korkeakouluopiskelijoista nostetaan. Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi on otettava huomioon myös miehiin ja lapsiin kohdistuva väkivalta, sillä väkivalta on tutkitusti vuorovaikutus- ja perhetason ilmiö, joka siirtyy sukupolvelta toiselle.

Nykyisessä tasa-arvo-ohjelmassa miehiä ja heidän hyvinvointiaan ei pidetä samassa arvossa kuin naisia ja naisten hyvinvointia. Yhdenvertaisuus sukupuolesta riippumatta on uhanalainen jopa perusihmisoikeuksien osalta; oikeusministeri Tuija Brax (HS 31.10.) on asettunut puolustamaan poikavauvojen sukupuolielinten rituaalista silpomista.

Tasa-arvoministeri Wallin toteaa kyllä miesten kärsivän mm. asunnottomuudesta, syrjäytymisestä ja lyhyemmästä eliniästä, mutta mitä hallitus ja tasa-arvoviranomaiset aikovat konkreettisesti tehdä miesten aseman parantamiseksi.

Ikävä kyllä, ministeri Wallin ei vaikuta olevan tietoinen edes etävanhempien, joista suurin osa on isiä, erittäin heikosta asemasta. Isyyden vähäisempää arvostusta kuvaa hyvin se, että äitienpäivänä ansioituneet äidit ovat mitalisateessa, mutta isänpäivänä jaetaan vain Vuoden Isä - palkinto.

Ministeri Wallin kirjoittaa: "Pidän itse tasa-arvopoliittisesti tärkeänä, että kaikilla on aito mahdollisuus tehdä elämässään sukupuolen rajoittamatta itseään koskevia valintoja." Aiemmin ministeri Wallin on kuitenkin puolustanut vain miehiin kohdistuvaa asevelvollisuutta (HS 28.4.). Tämäkin esimerkki korostaa, että miesten tasa-arvointressit on selkeästi kirjattava ohjelmallisiin asiakirjoihin.

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

Helsingin Sanomat ei julkaissut tätä mielipidekirjoitusta, joka oli vastaus tasa-arvoministeri Stefan Wallinin Sunnuntaidebatti-kirjoitukseen (HS 8.11.2009):

"Sukupuolten tasa-arvon tulisi näkyä myös eroissa"

Mielipidekirjoitus Kalevassa 7.11.2009

Kasvatustieteen professori Elina Lahelma on huolissaan siitä (Kaleva 4.11.2009), että median koulumenestystä kuvaavat jutut korostavat liikaa sukupuolieroa. Poikien ja miesten huonompi koulu- ja opiskelumenestys on kuitenkin yksi merkittävimmistä tasa-arvo-ongelmista Suomessa. Siitä ei ole puhuttu tarpeeksi mediassa, eivätkä viranomaiset ole ryhtyneet toimiin epäkohdan korjaamiseksi.

Pisa-tutkimukset osoittavat, että sukupuolten välinen ero koulumenestyksessä ja oppimistuloksissa on poikkeuksellisen suuri Suomessa. Valtaosa koulupudokkaista on poikia ja monella pojalla syrjäytymiskierre alkaa juuri kouluiässä. Toki on selvää, että kaikki tytöt eivät ole kaikkia poikia parempia koulussa: se ei kuitenkaan poista poikiin kohdistuvaa tasa-arvo-ongelmaa mihinkään.

Hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa on asetettu yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi sukupuolten välisen ammatillisen segregaation poistaminen. Tavoitteen toteuttaminen edellyttää sitä, että poikien koulumenestyksen parantamiseen on kiinnitettävä enemmän huomiota. Monilla aloilla naisten osuus korkeakouluopiskelijoista on jopa 80-90 prosenttia. Segregaation lieventäminenkin edellyttää määrätietoisia toimia miesten osuuden lisäämiseksi.

Kiristyvässä globaalissa kilpailussa ja väestön ikääntyessä suomalaisella yhteiskunnalla ei yksinkertaisesti ole varaa haaskata poikien potentiaalia. Se on saatava hyötykäyttöön paljon nykyistä tehokkaammin. Koko kansakunnan edun mukaista on, jos miehet pärjäävät nykyistä paremmin opinnoissaan.

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

Mielipiteistä vastaa niiden esittäjä itse (Kaleva 6.9.2009)

Kalevan pääkirjoituksen (3.9.) mukaan Audin (entinen) myyntijohtaja Esko Kiesi olisi naisista esittämillään mielipiteillä häpäissyt ennen kaikkea miehet. Tätä ajatusta on mahdoton ymmärtää tai hyväksyä.

Miten minulle täysin tuntemattoman autokauppiaan esittämät henkilökohtaiset mielipiteet muka häpäisisivät minut? Minullahan on aivan omat, varsin toisenlaiset, mielipiteeni. Suomessa on tietääkseni ainakin vielä toistaiseksi voimassa mielipiteen- ja sananvapaus, joten on luonnollisesti selvää, että esitetyistä mielipiteistä vastaa vain niiden esittäjä itse, eikä mitään kollektiivista vastuuta, edes miesten kesken, ole olemassa.

Miksi tämä hyväksi ja oikeudenmukaiseksi havaittu linja ei kelpaa Kalevan päätoimitukselle?

Jos tässä kohussa joku on itsensä todella pahasti häpäissyt, niin ne tekopyhät ja kaksinaismoralistiset hurskastelijat, jotka ovat kovaan ääneen olleet tuomitsemassa Kiesin näkemykset, mutta jotka ovat vaienneet täysin esimerkiksi silloin, kun lupamaksuvaroilla pyöritettävä Yleisradio on lähettänyt viikosta toiseen törkeän seksististä, miehiä halventavaa radio-ohjelmaa.

Miksi tasa-arvoasioista vastaava ministeri Stefan Wallin, tasa-arvovaltuutettu Pirkko Mäkinen, Yleisradion toimitusjohtaja Mikael Jungner taikka sanomalehti Kaleva eivät reagoineet mitenkään, kun toimittaja Anne Moilanen nimitteli Tulta munille -ohjelmassaan miehiä ”gorillasta seuraaviksi, yksiaivosoluisiksi viettiolioiksi”, väitti suomalaisten miesten tappavan puolisoitaan läjäpäin ja uhkaili väkivallalla niitä miehiä, jotka ovat rohjenneet nostaa esille miesten tasa-arvo-ongelmia?

Tai silloin, kun toimittaja Kirsi Virtanen ilmoitti, että hänen mielestään miesten aivot ovat kuin ”Pohjois-Korea pimennyksen aikaan”? Moilanen tai Virtanen eivät voi vetäytyä huumorin taakse piiloon, sillä sitä selitystä ei ole Kiesinkään kohdalla hyväksytty.

Ilmeisesti ministeri Wallinin, tasa-arvovaltuutettu Mäkisen, toimitusjohtaja Jungnerin ja sanomalehti Kalevan mielestä seksistisissä ja loukkaavissa mielipiteissä ei ole yhtään mitään vikaa, kunhan ne vain kohdistuvat miehiin. Mistään tasa-arvosta sukupuolten välillä ei voida Suomessa edes haaveilla niin kauan kuin tällaista kaksinaismoralismia ja selkärangattomuutta suvaitaan.

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n pj. Helsinki

Asepalvelus pitää muuttaa tasa-arvoiseksi (HS 1.5.2009)

Tasa-arvoministeri Stefan Wallin kertoi (HS 28.4.2009), ettei hän aio tehdä mitään asevelvollisuuden tasa-arvoistamiseksi. Palkka-armeija tulisi liian kalliiksi, ja nykyinen järjestelmä on hänen mukaansa "paras tiedossa olevista".

Toki on halvempaa teettää asevelvollisuus miehillä ilmaisena pakkotyönä kuin maksaa siitä riittävä korvaus. Samalla logiikalla mikä tahansa julkishyödyllinen työ olisi halvinta teettää pakkotyönä. Sukupuolisyrjintään perustuva järjestelmä ei kuitenkaan ole oikeudenmukainen.

Maanpuolustuksen tärkeyden korostaminen ei voi oikeuttaa tasa-arvon sivuuttamista. Uskottava maanpuolustus voidaan järjestää myös ilman sukupuolisyrjintää.

Tasa-arvoa ei voi sivuuttaa myöskään sillä perustelulla, että miesten asevelvollisuudella on laaja kannatus. Tasa-arvo ei ole mikään huutoäänestys – myös lainsäädännön on oltava tasa-arvoinen.

Tasa-arvon on koskettava myös niitä elämänalueita, joilla miesten asema on naisten asemaa huonompi. Mitään niin räikeää epätasa-arvoisuutta ei Suomessa ole kuin vain miehille pakollinen asevelvollisuus. Voidaankin kysyä, mitä käyttöä on tasa-arvoministerillä, joka ei hoida tehtäviään.

JUUSO ERNO

puheenjohtaja Miesten tasa-arvo -yhdistys



Mielipidekirjoitus oli vastaus tähän lehtijuttuun (HS 27. 4. 2009):



"Tasa-arvoministeri ei halua puuttua vain miehiä koskevaan asevelvollisuuteen

Myöskään puolustusministeri ei näe nykymallissa tasa-arvo-ongelmaa

Tasa-arvoministeri Stefan Wallin (r) ymmärtää, ettei "tietenkään kaikkien mielestä voi tuntua tasa-arvoiselta, jos jokin velvollisuus koskee vain toista sukupuolta". Wallin ei kuitenkaan halua puuttua nykyjärjestelmään.

"Mikä olisi vaihtoehto? Tämä vaatii kokonaisvaltaisen lähestymistavan. Olen pohtinut tätä paitsi tasa-arvoministerinä myös reservin kapteenina, ja nykyinen järjestelmä on paras tiedossa olevista."Armeijan sisäänottomääriä ja reserviä ei tarvitse laajentaa molempiin sukupuoliin, palkka-armeija ei sovellu Suomeen ja olisi kallis, ja täysin vapaaehtoisesti ei voida järjestää uskottavaa puolustusta, Wallin luettelee perusteluja. "Maan turvallisuus ja valtion menojen kattaminen eivät voi milloinkaan pohjautua vapaaehtoisuuteen. Valtio vaatii verojen maksua kaikilta ja asevelvollisuutta miehiltä."

Eduskunnan tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja Arto Satonen (kok) ei myöskään näe miesten syrjintää ongelmana: "Turha tehdä tästä tasa-arvokysymystä, maanpuolustus on tärkeämpää."

Puolustusministeri Jyri Häkämies (kok) on samoilla linjoilla: "En ole havainnut laajaa kannatusta tasa-arvonäkökulmalle, joten nykymallin pohjalta mennään."

Ministerit Häkämies ja Wallin olisivat valmiita ainoastaan kohdistamaan kutsuntakirjeet myös naisille, jolloin naiset saisivat paremmin tietoja armeijavaihtoehdosta. Palvelukseen astuminen olisi edelleen vapaaehtoista.

Eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Juha Korkeaoja (kesk) katsoo asiaa käytännölliseltä kannalta:"Puolustusvoimilla ei ole fasiliteettiä kouluttaa koko tyttöjen ikäluokkaa, se vaatisi mittavat organisoinnit. Miesten asevelvollisuudelle puolestaan on vahva kansalaisten ja poliitikkojen tuki." Korkeaoja myöntää nykymallin epätasa-arvoiseksi, mutta muistuttaa, ettei sitä ole todettu perustuslain vastaiseksi.

Naisasialiitto Unionin puheenjohtaja Henna Leppämäki pitää miesten asevelvollisuutta tasa-arvo-ongelmana. "Siinä naiset ja miehet eivät ole lain edessä tasa-arvoisia.""Unioni ei kuitenkaan lähde ensimmäisenä vaatimaan yleisen asevelvollisuuden poistamista, vaan toivoisin, että miehet itse tarttuisivat tähän. Meiltä kyllä tulee tukea.

"Naisjärjestöjen keskusliiton pääsihteeri Leena Ruusuvuori sanoo, että asevelvollisuudessa voi olla tasa-arvo-ongelmaa. Aikanaan naisten vapaaehtoistakin palvelusta vastustanut Ruusuvuori on kuitenkin sitä mieltä, että pitäisi ensin saada itse armeija tasa-arvoisemmaksi ja vasta sen jälkeen pohtia yleisen asevelvollisuuden tilannetta.

Myös naista syrjivää

Asevelvollisuuden suorittaminen viivästyttää opintojen aloittamista sekä ura- ja palkkakehitystä. Puolustusvoimien mukaan armeija-aika maksaa varusmiehelle itselleen noin 10 000 euroa vuodessa.

Väitöskirjansa puolustusvoimista ja sukupuolesta tehnyt tutkija Teemu Tallberg sanoo, armeija on keskeinen miesten epätasa-arvoa ylläpitävä instituutio. Sama järjestelmä kuitenkin syrjii myös naisia, koska koko turvallisuusala on hyvin sukupuolittunut. Armeijan kautta miesvaltaisuus leviää poliisiin, rajavalvontaan ja tulliin. Myös työhönotossa saatetaan suosia armeijan käynyttä.

"Lisäksi armeija pitää yllä sukupuolittuneita käsityksiä organisoinnista ja johtamisesta. Voidaan myös kysyä, pitääkö puhe 'kansanarmeijasta' ja 'kansalaisvelvollisuuksista' yllä sukupuolittuneita käsityksiä kansalaisuudesta ja demokratiasta,", Tallberg huomauttaa."